Mitä standardi kattaa
ISO/IEC 24778 määrittelee Aztec-koodin: keskellä olevan maalitaulun, suuntamerkit, vertailuruudukon, ulospäin kiertyvät datakerrokset ja Reed–Solomon-virheenkorjauksen. Se sisältää myös vertailupurkualgoritmin.
Aztec-koodin keksi Andrew Longacre Jr. Welch Allynilla 1990-luvun puolivälissä, ja se julkaistiin AIM-määrittelynä ennen kuin siitä tuli ISO-standardi vuonna 2008. Toinen painos julkaistiin vuonna 2024.
Koot ja kapasiteetti
Aztec-koodeja on kompakteja muotoja 1–4 kerroksella ja täyden alueen muotoja 1–32 kerroksella. Pienin kompakti symboli on 15 × 15 moduulia ja suurin täyden alueen symboli 151 × 151 moduulia.
Suurin symboli sisältää enintään 3 832 numeroa, 3 067 aakkosmerkkiä tai 1 914 tavua. Virheenkorjauksen osuuden valitsee koodaaja, ja oletukseksi suositellaan usein noin 23 prosenttia.
- Kompakti: 1–4 kerrosta, 15 × 15 – 27 × 27 moduulia
- Täysi alue: 1–32 kerrosta, 19 × 19 – 151 × 151 moduulia
- Suurin kapasiteetti: 3 832 numeroa tai 1 914 tavua
- Hiljaista aluetta ei vaadita
Missä sitä käytetään
Koska paikannuskuvio on keskellä, Aztec-koodi ei tarvitse hiljaista aluetta, ja se voidaan painaa aivan etiketin reunaan tai näyttää koko näytön kokoisena puhelimessa. Se on yleinen liikennelipuissa, mukaan lukien monet rautatieliput ja mobiilit boarding passit.