Mitä standardi kattaa
ISO/IEC 15438 määrittelee PDF417-symbologian: aloitus- ja lopetuskuviot, rivitunnisteet, koodisanakuviot, teksti-, tavu- ja numeeriset tiivistystilat sekä virheenkorjaustasot. Se kattaa myös sukulaisvariantit, kuten kompaktin PDF417:n, jota kutsutaan joskus typistetyksi PDF417:ksi.
PDF417:n kehitti Ynjiun P. Wang Symbol Technologiesilla vuonna 1991. Nimi tulee sen koodisanoista, joista jokainen on 17 moduulia leveä ja koostuu 4 palkista ja 4 välistä.
Rakenne ja kapasiteetti
PDF417-symbolissa on 3–90 riviä ja 1–30 datasaraketta. Virheenkorjaus käyttää Reed–Solomon-koodeja 929 arvon kunnassa, yhdeksällä tasolla 0–8, jotka lisäävät 2–512 virheenkorjauskoodisanaa.
Enimmillään symboli sisältää noin 1 850 tekstimerkkiä, 2 710 numeroa tai 1 108 tavua. Pienemmällä MicroPDF417-variantilla on oma standardinsa, ISO/IEC 24728.
- Rivit: 3–90
- Datasarakkeet: 1–30
- Kukin koodisana: 17 moduulia, 4 palkkia ja 4 väliä
- Virheenkorjaustasot: 0–8
Painokset ja käyttö
Ensimmäinen ISO-painos julkaistiin vuonna 2001, ja sitä seurasi vuoden 2006 painos ja nykyinen vuoden 2015 painos. PDF417:ää käytetään monissa pohjoisamerikkalaisissa ajokorteissa ja henkilökorteissa, paperisissa boarding passeissa IATAn bar coded boarding pass -muodon mukaan sekä rahti- ja viranomaisasiakirjoissa.