Mitä standardi kattaa
ISO/IEC 16022 määrittelee Data Matrix -symbologian: sen L-muotoisen paikannuskuvion, kahdella vastakkaisella reunalla olevan pisteisen kellokiskon, symbolien koot, koodausjärjestelmät ja virheenkorjauksen. Se esittää myös vertailupurkualgoritmin ja painolaatuvaatimukset.
Nykyinen muoto, ECC 200, käyttää Reed–Solomon-virheenkorjausta, ja sitä lähes kaikki nykyaikaiset Data Matrix -koodit käyttävät. Vanhemmat ECC 000 – ECC 140 -variantit käyttivät konvoluutiokoodausta ja säilytetään vain vanhoja sovelluksia varten.
Koot ja kapasiteetti
ECC 200 -symbolit tulevat neliökokoina 10 × 10 – 144 × 144 moduulia ja joukkona suorakulmaisia kokoja. Suurin neliösymboli sisältää enintään 3 116 numeroa, 2 335 aakkosnumeerista merkkiä tai 1 556 tavua.
Lisäsuorakulmaiset koot, joita kutsutaan nimellä DMRE, standardoitiin myöhemmin erikseen standardissa ISO/IEC 21471. Data Matrix tarvitsee yhden moduulin hiljaisen alueen, paljon kapeamman kuin QR-koodin neljä moduulia.
- Neliökoot: 10 × 10 – 144 × 144 moduulia
- Suurin kapasiteetti: 3 116 numeroa tai 1 556 tavua
- Virheenkorjaus: Reed–Solomon (ECC 200)
- Hiljainen alue: 1 moduuli
Painokset ja käyttö
Ensimmäinen ISO-painos julkaistiin vuonna 2000 ja toinen vuonna 2006. Vuoden 2006 painos pysyi monen vuoden ajan pääasiallisena viitteenä, kunnes kolmas painos julkaistiin vuonna 2024. Alan säännöt, kuten GS1 DataMatrix, rakentuvat tälle standardille lisäämällä FNC1-merkin ja GS1-sovellustunnisteet.
Data Matrixia käytetään laajasti pienten osien merkintään, elektroniikassa, lääkkeissä ja terveydenhuollon etiketeissä, joissa sen kompakti koko ja suoran osamerkinnän sietokyky ovat hyödyllisiä.