Mitä vCard sisältää
vCard on pelkkää tekstiä, joka koostuu nimetyistä riveistä, alkaa BEGIN:VCARD ja päättyy END:VCARD. Jokainen rivi sisältää yhden ominaisuuden, kuten muotoillun nimen, puhelinnumeron tai sähköpostiosoitteen. Sama teksti on sisältönä .vcf-tiedostossa, kun yhteystietoja viedään puhelimesta tai sähköpostiohjelmasta.
Minimaalinen vCard 3.0 QR-koodia varten näyttää tältä, yksi ominaisuus riviä kohden: BEGIN:VCARD, VERSION:3.0, N:Lee;Jordan, FN:Jordan Lee, ORG:Maple Street Bakery, TEL:+15035550123, EMAIL:jordan@example.com, URL:https://example.com, END:VCARD. N sisältää jäsennellyn nimen (sukunimi ensin, puolipisteillä erotettuna) ja FN nimen sellaisena kuin se näytetään.
- N: jäsennelty nimi (sukunimi;etunimi;toinen nimi;etuliite;jälkiliite)
- FN: näyttönimi
- TEL: puhelinnumero, mieluiten kansainvälisessä muodossa
- EMAIL: sähköpostiosoite
- ORG: yritys tai organisaatio
- TITLE: tehtävänimike
- URL ja ADR: verkkosivusto ja postiosoite
Mitä versiota käyttää
Versio 3.0 on yhä turvallisin valinta QR-koodeihin, koska lähes jokainen puhelin lukee sen. Se on määritelty vuoden 1998 RFC 2426:ssa. Versio 4.0, joka on määritelty vuoden 2011 RFC 6350:ssä, on nykyinen standardi ja vaatii UTF-8:n, mutta jotkin vanhemmat lukijat käsittelevät sitä epäyhtenäisemmin.
Versio 3.0 odottaa sekä N:n että FN:n, kun taas 4.0 vaatii vain FN:n. Kumpaa versiota tahansa käytetäänkin, VERSION-rivin pitäisi tulla heti BEGIN:VCARD:n jälkeen.
Koon ja skannauksen kompromissit
Jokainen vCardiin lisätty kenttä lisää merkkejä, ja enemmän merkkejä tarkoittaa tiheämpää QR-koodia pienemmillä moduuleilla. Kortti, jossa on nimi, yksi puhelinnumero ja yksi sähköposti, skannautuu helposti jopa käyntikortin koossa. Postiosoitteen, useiden numeroiden, pitkän huomautuksen tai upotetun valokuvan lisääminen voi työntää koodin versioon, joka täytyy painaa paljon suurempana.
Valokuvat ovat tavallinen ongelma: base64-koodattu kuva voi olla tuhansia merkkejä pitkä ja mahtuu harvoin käytännölliseen koodiin. Yleinen vaihtoehto on koodata lyhyt linkki isännöityyn .vcf-tiedostoon tai yhteystietosivulle, mikä pitää koodin pienenä ja antaa tietojen muuttua myöhemmin.