GTIN:n neljä pituutta
GTIN on numero, ei viivakoodi. Saman GTIN:n voivat kantaa eri viivakoodit sen mukaan, missä tuote skannataan: vähittäiskauppatuotteessa on yleensä EAN-13 tai UPC-A, laatikossa voi olla ITF-14 tai GS1-128 ja lääkepakkauksessa GS1 DataMatrix.
Tietokannoissa GTIN-tunnisteet tallennetaan yleensä 14 numerona, ja lyhyemmät täytetään etunollilla, jotta kaikki pituudet mahtuvat yhteen kenttään.
- GTIN-8: pienet pakkaukset, kantajana EAN-8
- GTIN-12: kantajana UPC-A, käytössä pääasiassa Yhdysvalloissa ja Kanadassa
- GTIN-13: kantajana EAN-13
- GTIN-14: pakkaustasot, kuten laatikot, usein kantajana ITF-14
Mistä GTIN-tunnisteet tulevat
Yritykset saavat GTIN-tunnisteet lisensoimalla yrityksen etuliitteen oman maansa GS1-jäsenorganisaatiolta ja numeroimalla sitten omat tuotteensa tämän etuliitteen alle. Vähittäiskauppiaat ja verkkomarkkinapaikat tarkistavat usein, että tuotteen GTIN vastaa tuotemerkin omistajan rekisteröityä etuliitettä.
GS1 julkaisee jakosääntöjä siitä, milloin tuotteen muutos vaatii uuden GTIN:n, esimerkiksi ilmoitetun nettosisällön muutos tai uusi variantti, jonka ostaja haluaisi erottaa.
GTIN 2D-koodeissa
GTIN siirtyy 2D-koodeihin. GS1 DataMatrixissa se esiintyy sovellustunnisteen (01) jälkeen, ja GS1 Digital Linkiä käyttävässä QR-koodissa se on verkko-osoitteessa, esimerkiksi https://id.gs1.org/01/09506000134352.